Pitääkö sinun rekisteröityä erikseen jokaisessa EU-maassa akkuja varten?
Kyllä, näin voi olla. Digitaalisen akkupassin lisäksi, joka pian toimii samalla tavalla koko Euroopan unionissa, on jo kauan ollut voimassa velvollisuus rekisteröityä valmistajana tai akkujen tuojana kansallisessa rekisterissä. Tuo rekisteröinti on akkujen sääntelyasetuksessa kytketty paikkaan, jossa tuote saatetaan markkinoille ensimmäisen kerran, ja rekisteriä ylläpidetään jäsenvaltiota kohti — ei keskitetysti Brysselistä.
Yritykselle, joka myy vain Alankomaissa, tämä pysyy selkeänä. Jos myyt myös Saksaan, Belgiaan tai Ranskaan, saman akun voi edellyttää omaa rekisteröintiä kussakin näistä maista, omaan viranomaisten yksikköön, omalla ilmoitusmenettelyllä. Kyseessä on eri kysymys kuin se, toimiiko valvonta kaikkialla samalla tavalla vastaus niihin liittyviin kysymyksiin sääntelyasetuksesta — rekisteröinti koskee sitä, kuka olet ketjussa maittain, valvonta koskee sitä, kuka valvoo.
Miksi rekisteröinti on järjestetty kansallisesti
Akkujen sääntelyasetus rakentuu tässä kohtaa jo olemassa olleelle järjestelmälle: niin kutsutulle laajennetulle tuottajavastuulle. Periaate — joka tuottaa tuotteen markkinoille, vastaa myös siitä, mitä sille tapahtuu jätteeksi tultaessa — oli jo olemassa akkuille ja sähköisille laitteille, ja se järjestettiin perinteisesti jäsenvaltiota kohti. Alankomaissa on tätä varten oma täytäntöönpanoorganisaatio; muissa maissa on omat vastineensa, omine tariffeilla, omine raportointivelvoitteilla ja omilla määräajoilla.
Digitaalinen passi sen sijaan on kyllä koko EU:ssa asetettu samalla tavalla: samat kentät, sama QR-dataväline, sama saavutettavuus niille, joilla siihen on oikeus. Tuo ero on monelle yritykselle hämmentävä, koska molemmat velvoitteet tulevat samasta asetuksesta ja käytännössä usein olevat samalla hetkellä: kun saatat akun markkinoille ensimmäisen kerran maassa.
Mitä tämä tarkoittaa, jos myyt useissa maissa
Tuojalle, joka tarjoaa akkuja useissa jäsenvaltiossa, tämä voi tarkoittaa, että kullakin maalla on oma rekisteröintiprosessi, jokaisella omalla kansallisella yhteyspisteellä. Kuka ketjussa täyttää tarkalleen ottaen valmistajan tai tuojan roolia, voi lisäksi vaihdella hieman maittain — osapuoli, jota pidetään jakelussa yhtenä maana jakelijana, voi toisessa maassa riippuen siitä, kuinka tavarat tuodaan, tulla merkityksi tuojaksi. Se koskee kysymystä siitä, mitkä velvoitteet sinulle kuuluvat, ja kysymykseen ei voida vastata yleisellä nyrkkisäännöllä.
Tämä on heti yksi niistä kohdista, joissa yritykset sekoittavat rekisteröintivelvoitteen ja passivelvoitteen ostoprosesissaan. Toimittaja, joka sanoo, että passi on kunnossa, ei ole sillä sanonut mitään rekisteröinnistä määränpään maassa, ja päinvastoin. Kummallakin on oltava oma paikka ostopalvelussa ja sopimuksessa tietokankkoon, jossa on selvitystä tilannetta kohti, jos vain vahvistettaisiin, kuka toteuttaa mikä osa prosessista.
Mikä on vahvistettu ja mikä ei
Se on vahvistettu, että digitaalisen passin velvoite koskee pian samalla tavalla koko EU:ta. Mitä voi vaihdella maittain, on rekisteröinti, joka jää voimaan, ja tapa, jolla kansallinen viranomainen sen yli valvoo. Mikä viranomainen missä maassa on alanesi kannalta yhteyspisteesi, ja pitääkö yritystäsi siellä rekisteröidä vai ei, on parasta tarkistaa kyseisen maan vastuussa olevalta valvontaviranomaiselta tai saada lakimiehen arvio, jolla on kokemusta rajat ylittävästä tuottajavastuusta.
Hollantilaisen tilanteen osalta unionin säädöstekstin virallinen teksti EUR-Lexissä on lähtökohtana; rekisteröinnin kansallista täyttämistä ei siinä ole ja se vaihtelee siten maittain kuinka pidämme lähdetiedot jäljitettävinä.
Haluaisitteko ensin selventää itselleen, mikä rooli teillä on ketjussa, ennen kuin ryhdytte yhteystoimiin ulkomaisen viranomaisen kanssa? suorita ilmainen pika-arvio muutamalla kysymyksellä ja lue tausta tietovarannostamme.